Rakastan sitä että toi äskeinen homma loppu.
Onneksi se on vihdoin ohi
Kaikki katseet itsessä ahdistus valtaa pään
Ei mitään pointtia missään, jollekkin toimii itselle ei
Miksi pitäisi pystyä muuttumaan enhän osaa tai voi
Miksi tunnen näin ei sille ole syytä en kuitenkaan pysty siihen mitä pitäisi

Vihaan kaikkea, elämää tunteita ajatuksia
En vain itseäni vaan koko maailmaa sitä etten osaa
Sitä miten hajalla olen ja miten vaikeaksi se tekee elämän
Sitä miksi en anna itseni nauttia asioista vaan pakotan aina pysymään normeissa
Sitä miten monimutkaista elämä in ja miten sitä on silti pakko jaksaa

Kadehdin sitä miten joku voi olla vapaa,
Elää omaa elämäänsä ilman että on vankina kehossaan
Sitä miten taivaalla linnut voivat lentää vapaina ja miten itse olen kahlittuna tänne
Paikkaan johon en koe kuuluvani paikkaan jossa olen onneton
Paikkaan jossa kaikilla muilla on hyvä

Ihailen kaikkia ja kaikkea mikä on vapaata
Sitä mitä ei mitkään säännöt rajoita sitä minkä jokainen voi kokea,
Mutta mitä en itse kuitenkaan koe, vaikka haluaisin
Ja kaikkea kaunista ja rumaa
Jää ja rikkinäistä kaikkea mahdollista
Kaikki on ihailemisen arvoista

Tahdon joskus pystyä olla vapaa olla kuten joku muu pysty hirmutekoihin
Istua siinä mitä yritän ja saada jonkun huomaamamaan minut
Olla joskus isona mahdollisimman avulias ja auttaa mahdollisimman montaa ihmistä
Tahdon pystyä toimimaan kuten ihminen vaikka sellainen en edes olisi